Epäonnistuminen on lahjakkaalle lapselle kuin maailmanloppu

Eräs ystäväni kertoi minulle hiljattain tarinan, joka sai minut ajattelemaan älykkäiden lasten haasteita. Aloin ymmärtämään, että onnistuminen ja epäonnistuminen oppimisessa voivat olla todella lähellä toisiaan. Hyvin menestyneet opiskelijat voivat kokea epäonnistumisen hyvin eri tavalla kuin heikosti menestyneet.

Olin lahjakas lapsi. 4-vuotiaana pystyin lukemaan kirjoja, kirjoittamaan oikeita lauseita ja luomaan rimmaavaa runoutta. Muistan isäni kerskailevan, että hänen 4-vuotiaansa osasi laskea sataan.

”Osaan laskea pidemmälle”, kommentoin.
"Aijaa? Kuinka pitkälle?"
Mietin vähän. "En ole varma, miten sanotaan tuhanteen biljoonaan.”

Joten näin loistava olin 4-vuotiaana. Mutta kun saavutin 8-vuotiaana prosentit, olin ymmälläni. En vain tiennyt mitä jakaa mihin ja mitä se kaikki tarkoitti. Kokeen jälkeen tulin kotiin kyyneleet silmissä. Ensimmäistä kertaa koskaan en tiennyt, sainko kaikki vastaukset oikein. Kaverini pilkkasivat minua erityisen julmalla tavalla, mutta se ei ollut mitään verrattuna siihen, mitä tunsin sisälläni. Luulin, että se oli maailmanloppu, vaikka tietysti selvisin hengissä, mutta tunsin emotionaalista kipua pitkään ja muistot ovat edelleen mukanani.
 

Epäonnistumisen määritelmä
 

Lahjakkaille lapsille "epäonnistuminen" ei tarkoita sitä että "ei pääse läpi". Se voi tarkoittaa epäonnistumista ryhmän korkeimman arvosanan saamisessa, epäonnistumista saada jokainen kysymys oikein tai epäonnistumista tuottaa työtä, joka vastaa heidän omia - usein mahdottoman korkeita - standardejaan. Kun lapsi kertaalleen saavuttaa kärkitason ja hänen tuloksensa ovat virheettömiä, hänet leimataan "lahjakkaaksi" tai "huippuoppilaaksi", jolloin lapsi kauhistuu, jos hän ei myöhemmin vastaakaan tätä etikettiä.

Yksi lipsahdus voi ääritapauksissa riittää muuttamaan huippuopiskelijan keskeyttäjäksi. Mitä menestyneempi lahjakas lapsi on, sitä suurempi on paine pysyä sellaisena. Jos olet lahjakkaan lapsen vanhempi, joka ei ole vielä kokenut epäonnistumista, nämä alla olevat toimintavaiheet saattavat olla avuksi.

Toimintavaihe 1: Tunnista tunteet
 

Lapset, jotka ovat tottuneet menestykseen, kokevat todennäköisesti seuraavanlaisia tunteita, kun he epäonnistuvat ensimmäisen kerran:

• kolhu ylpeydessä
• äkillinen itseluottamuksen menetys
• pelko tuottaa pettymys vanhemmilleen
• akuutti pettymys itseensä
• hämmennys ja shokki
• suru tai alakuloisuus
• suuttumus
• motivaation menetys
   

Toimintavaihe 2: Ymmärrä lapsen oppimistyyli
 

Jokaisella ihmisellä on ainutlaatuinen oppimistyyli. Tähän liittyy tunnettu visuaalinen-auditiivinen-kinesteettinen -jako, mutta Oppimistyylianalyysimme (LSA) sisältää myös taktiilisen aistin. Lisäksi LS-analyysin tulokset määrittelevät yksilön motivaatiotyylin (sisäisesti motivoituva tai ulkoisista palkkioista motivoituva), sinnikkyyden (antaako henkilö periksi epäonnistumisen edessä), mukautumiskyvyn (kapinoiko henkilö epäsuotuisissa olosuhteissa) sekä suhtautumisen auktoriteettihahmoihin (opettajiin ja vanhempiin). Nämä ovat kaikki tärkeitä seikkoja, kun autetaan lasta epäonnistumisjakson läpi. LS-analyysi on luotettava työkalu parhaan mahdollisen tuen selvittämiseen.
 

Toimintavaihe 3: Käsittele ensimmäisenä tärkein ongelma
 

Tunnista voimakkain tunne, jonka lapsesi kokee epäonnistumisensa jälkeen. Onko se suuttumusta itseä kohtaan vai kenties suuttumusta opettajia, vanhempia tai koulujärjestelmää kohtaan? Vai onko vahvin tunne alakuloisuus tai ehkä jopa kieltäminen?

Jos lapsesi on esimerkiksi ulkoisesti motivoitunut, hänen suurin ongelmansa on pettymys, jonka hän on aiheuttanut ihmisille, jotka ovat ylpeitä hänestä, sekä pelko siitä, ettei hän saa ulkoista palkkiotaan. Ulkoinen palkkio voi olla ihan vain huippuoppilaan titteli. Osa ratkaisua on vakuuttaa lapselle, että olet ylpeä hänestä, ja suunnitella strategia ulkoisen palkkion pitämiseksi.

Jos lapsi on puolestaan sisäisesti motivoitunut, hänen suurin huolensa on tehtävä, jota hän ei ymmärtänyt kunnolla. Suunnitelma siitä, kuinka palata raiteilleen, on avain hänen selviytymiseensä.

Kiinnitä huomiota lapsiin, joiden oppimistyyli osoittaa alhaista sinnikkyyttä: he ovat niitä, jotka todennäköisimmin luovuttavat jo ensimmäisen esteen kohdalla. Koska he ovat lahjakkaita, oppiminen on aina ollut heille helppoa, joten luonnollisesti he menestyivät erinomaisesti. Epäonnistuessaan he voivat kuitenkin päättää, että menestyminen vaatii liikaa vaivaa.

Ole erityisen tietoinen lapsesta, joka kohauttaa olkapäitään epäonnistumisensa kohdalla sanoen, että sillä ei ole väliä tai vitsailee, että on korkea aika todistaa olevansa ihminen ja epätäydellinen. Lahjakas lapsi ottaa epäonnistumisen aina raskaasti, joten välinpitämätön asenne voi olla merkki kieltämisestä tai osoitus siitä, että lapsi on epäonnistunut tarkoituksella (kapinoidakseen, "rangaistakseen" vanhempiaan, sopeutuakseen joukkoon tai tehdäkseen vaikutuksen luokkatoveriin).
 

Toimintavaihe 4: Käsittele loput ongelmasta
 

Kun olet käsitellyt ylivoimaisen tunteen, on aika selvittää loput ongelmasta. Auta lastasi kohtaamaan ongelma suoraan. Miettikää mahdollisia ratkaisuja yhdessä. Tässä vaiheessa ratkaisut voivat olla järkeviä tai haaveenomaisia: puhu opettajalle, hanki lisäopetusta, vaihda koulua, muuta toiseen maahan, rakenna aikakone, jolla voi palata ajassa taaksepäin ja pyyhkiä pois huonon suorituksen. Kun lapselta on loppuneet mahdolliset ratkaisut, auta häntä arvioimaan ne käytännöllisyyden ja tehokkuuden kannalta.

Muista, että koska olet tekemisissä superälykkään lapsen kanssa, jolla on hyvät arvosanat, ongelmana ei ole niinkään tämä yksittäinen epäonnistuminen. Se on lapsen reaktio, kun hän saanut tietää, että hänelläkin on akilleen kantapää. Tämä oivallus voi sinänsä olla terve, varmista vain, että se ei johda itseluottamuksen menettämiseen. Lapsesi tarvitsee sinulta nyt sen, että hänen imagoaan vahvistetaan.
 

Toimintavaihe 5: Löydä tilanteen valoisa puoli
 

Jos mahdollista, auta lasta tunnistamaan epäonnistumisensa positiiviset puolet. Voiko hän oppia siitä jotain, kuten aineita, joista hän pitää vähemmän kuin muista, tai uutta koestrategiaa?

Tom (nimi muutettu) oli lahjakas opiskelija, jonka intohimo oli matematiikka. Joten kun hän törmäsi erityisen haastavaan ongelmaan viimeisen kouluvuoden ensimmäisessä kokeessa, hän nautti siitä. Sillä ei ollut väliä, että kysymys oli vain 2 prosenttia kokonaisarvosanasta: Tom ajatteli, että sen ratkaiseminen olisi hauskaa. Hän ei tiennyt, että kokeessa oli virhe ja että esitettyä ongelmaa oli mahdoton ratkaista. Hän menetti ajantajunsa ja tajusi virheensä vasta, kun aika oli ohi ja hänen täytyi palauttaa koepaperinsa lähes koskemattomana (virheellinen kysymys sattui olemaan koearkin alussa).

Vaikka tämä virhe oli maksanut hänelle matematiikkapalkinnon, Tom oppi epäonnistumisestaan sen, että, jos hän ei pysty vastaamaan johonkin tehtävään heti, tulee siirtyä seuraavaan kysymykseen. "Ennen tapausta en koskaan tarvinnut koestrategiaa", hän kertoi. ”Aikaa oli enemmän kuin tarpeeksi vastata vaikka kolme kertaa. Kokemukseni opetti minulle, että koetilanne ei ole paras paikka yrittää voittaa Fieldsin mitalia."

Viime kädessä epäonnistuminen on harvinaista lahjakkaiden lasten kohdalla. Jos näin tapahtuu, auta lastasi käsittelemään sitä, ja todennäköisesti se ei toistu. Varmista myös, että epäonnistumiseen johtava aukko lapsesi tiedoissa on lopulta täytetty. Muuten hän voi päätyä tietämään, miksi tuhatta biljoonaa kutsutaan, ja hän saattaa ansaita valtavia summia, mutta hän ei silti pysty selvittämään, kuinka laskea veroprosentti uusimmalle keksinnölleen, tv-tuotannolleen tai menestysromaanilleen.

Emeritusprofessori Barbara Prashnig
WS-, LS- & TS-analyysien kehittäjä